Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Museokaverini ja minä: Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

”Jäittiläislumpeitä löytyy, mutta prinsessa ja sammakko puuttuvat.”

Aivan Rautatieaseman naapurista, keskeltä Kaisaniemen puisto, löytyy uskomattoman hieno paikka, jonne kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös lasten kanssa. Vierailimme keväisenä lauantaina Kaisaniemen kasvitieteellisessä puuutarhassa melkein jo viisivuotiaan museokaverini kanssa, sillä niin usein olemme ihmetelleet ja ihastelleet Hurraa Helsinki! -kirjassakin näkyviä jättiläislumpeita. Ja niitä me näimmekin!

Astuessamme sisään puutarhan porttien sisäpuolelle tuntee tulleensa toiseen maailmaan: jo toukokuun alussa puistossa kukkii monenväriä kukkia, puissa on silmuja ja erilaisia kiemuraisia oksia. Museokaveri innostuu ulkopuutarhan erilaisia käytävistä ja käytävien reunakivistä ja taiteilee niitä pitkin kävellen läpi puutarhan etupihan. Myös pihalla oleva lasikasvihuone kiinnostaa, sillä siellä asusutelee kaksi pientä possua, tosin puisia sellaisia mutta juuri sopivan kokoisia lapsen makuun. Lasikasvihuoneessa on myös pöytä ja pari tuolia ja varmistamme vielä museon vahtimestarilta, että täällä voisi piipahtaa eväsretkellä ihan muutenkin. Vieressä, vaaleansinisessä sivurakennuksessa toimii Café Viola, joten eväitäkään ei tarvitse aina muistaa pakata mukaan. Puutarhan alueella, leikatulla nurmikolla saa syödä muutenkin omia eväitä, kunhan huolehtii puutarhan siisteydestä.

Kaisaniemen kasvitieteellisen ulkopuutarhan pienessä lasikasvihuoneessa voi syödä vaikka eväitä.

Suuntaamme sisään ja maksamme sisäänpääsyn (museokorttikin käy ja alle 7-vuotias pääsee maksutta). Jos mukana olisi rattaat, ne voisi jättää aulaan kulman taakse, sillä kasvihuoneissa niiden kanssa on haastavaa liikkua. Kapeiden ja helposti kääntyvien rattaiden kanssa voi tarvittaessa vierailla myös sisäkasvihuoneissa mutta helpommalla pääsee jos pienimmät seikkailijat sujauttaa vaikka kantoreppuun. Aulassa on myös naulakoita ja lukollisia kaappeja sekä wc:t ja toimiva lastenhoitotila. Kasvihuoneissa on lämmintä ja kosteaa, joten takki ja paksummat vaatteet kannattaa suosiolla jättää naulakkoon odottamaan.

Palmusalissa on kuumaa ja sataa aika ajoin.

Ensimmäisessä kasvihuoneessa, Palmusalissa, on trooppisen lämmin ja välillä saamme päällemme spraysateen. Pieni suihkulähde tekee museokaveriin vaikutuksen ja sitä palaamme katsomaan vielä useamman kerran. Tämä on kasvihuoneista korkein ja näyttävin, vanha ja upea jo pelkkänä rakennuksena. Palmut ja Bambut kohoavat korealle kurottaen kattoon ja puikkelehdimme puiden keskellä, kuin viidakossa.

Seikkailu jatkuu läpi Savannihuoneen, jossa meitä tervehti kirahvi ja sarvikuono. Museokaveri huomaa myös myrkyllisestä kasvista varoittavan kyltin, joita etsimme loppuvierailun ajan pitkin puutarhaa. Yksi lähestymistapa kasvien maailmaan tämäkin.

Savannin jälkeen kurkkaamme Aavikkohuoneeseen, Etelä-Afrikkahuoneeseen ja Saarihuoneeseen mutta koska museokaverini tietää jättilumpeiden olevan enää muutaman oven takana, jää näiden huoneiden tarkempi tutkiminen toiseen kertaan.

Savannihuoneessa voi nähdä kirahvin ja sarvikuonon.

Lummehuone ei petä ja ylittää odotukset. Ihastelemmme vedenpällä kelluvia jättiläislumpeita ja muita erikokoisia lumpeenlehtiä sekä lummealtaan kasveja välillä penkillä istuen, välillä altaan reunalla ihmetellen. Lummehuoneen tunnelma on ihana ja äänimaailma miellyttävä. Lummealtaaseen tosiaan sopisi sammakko sukeltelemaan, jonka puutetta aulan vahtimestari oli meille ehtinyt pahoitella, prinsessa löytyy onneksi museokaverin taskusta. Hetken ihmettelyn jälkeen jatkamme matkaa, mutta ehdin luvata että palaamme tänne vielä monta kertaa ja tulemme katsomaan lumpeiden kukintaa. Jos lumpeiden näkeminen on teidänkin pienille se tärkein juttu, kannattaa huomioida että lumpeet ovat näkyvillä valoisina kuukausina ja loppukesästä suurimmillaan.

Lummehuoneen jälkeen on vielä Välimerihuone, jossa kukkuvat orkideat ja tuoksuu huumaavalta. Mutta koska retken odotetuin kohokohta on jo nähty ja Palmusalin suihkulähde muistuu taas museokaverin mieleen, palaamme tuttua reittiä takaisin.

Lummehuone on upea elämys ja paikka joka pitää nähdä itse.

Prinsessakin ihastui jättiläislumpeisiin.

Hetken ihailemme vielä näyttävää Palmusalia ja kurkkaamme puutarhan toiseen päätyhuoneeseen, jossa kukkivat Saintpauliat ja solisee pieni vesiputous. Vierailu huipentuu Saintpaulia -huoneen toivomuslähteeseen heitettyyn lanttiin.

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan toivomuslähde.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha niin ulkopuutarhan kuin kasvihuoneidenkin osalta on hieno seikkailu ja upea paikka, jossa vierailu unohtuu liian usein. Lasten kanssa tänne kannattaa ehdottomasti tehdä retki, sillä puutarha paljon nähtävää ja koettavaa myös pienille. Ulkopuutarhaa on vapaa pääsy, sisäkasvihuoneisiin sisäänpääsymaksu. Muista myös ilmainen sisäänpääsy noin kerran kuukaudessa perjantaina klo 14-17, tarkemmat päivät löydät täältä. Helsingin helmi!